Luin Paula Takion kirjoittaman kolumnin Kumpparitytön, jossa hän muistelee vuosien takaa nuoruudestaan hyljeksittyä tyttöä ja sitä, ettei ollut riittävän rohkea auttaakseen. Kolmenkymmenen vuoden jälkeen hän muistaa tämän yhä edelleen.
Tarina oli herättävä ja havahduttava muistutus kuinka vahingollista kiusaaminen ja syrjiminen on, kuinka valtava vaikutus sillä on.
Kouluissa jonkun oppilaan kiusaamiseen eniten voivat vaikuttaa muut oppilaat itse. He voivat vaikuttaa siihen, miten suhtautuvat tilanteeseen ja käyttäytyvät. Jos jotakuta syrjitään ja kiusataan ja edes muutama päättää muuttaa asennettaan ja haluaa auttaa, pistää stopin kiusaamiselle, voi silläkin olla jo vaikutusta. Jo muutaman ihmisen nouseminen pois hiljaisen hyväksymisen kelkasta saattaa antaa esimerkkiä muille. Uskon, että ihmiset näkevät että jotakuta kiusataan tai joku on syrjäytetty, mutta usein pelko itsekin kiusatuksi joutumisesta tai jostain muusta kuitenkin estää auttamasta.
Kiusaaminen jättää syvät jäljet kiusattuun ja vaikuttaa todennäköisesti hänen koko loppuelämäänsä. Ihmisten täytyisi muistaa kunnioittaa toisiaan erilaisuuksistamme huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti