Miten voisin brändätä itseäni?

Luin Annina Vainion kirjoittaman artikkelin Ville Tolvasesta, joka kertoo siitä, kuinka ihmiset voisivat brändätä itsenään niin, että pärjäisivät paremmin työelämässä. Tarkoituksenani on pohtia miten voisin brändätä itseäni jo nyt lukio-opiskelijana, että pääsisin tulvaisuudessa kiinni työelämään ja etenisin urallani.

Olen ajatellut, että riippuen alasta mistä olen kiinnostunut, voisin brändätä itseäni sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi jos haluaisin vaikka työllistyä musiikki-alalle, pitäisin pystyssä some-tiliä, johon julkaisisin jotain, mikä nostaisi minua tietoisuuteen ja herättäisi toivottavasti ihmisissä kiinnostusta ja niin minulla olisi mahdollisuus ehkä edetä ja menestyä sillä alalla.

Tällä hetkellä voisin brändätä itseäni myös sillä, että osallistun mahdollisimman paljon erilaiseen toimintaan, esim. kampanjoihin, kilpailuihin, tapahtumiin ja järjestöihin, jotka liittyvät johonkin haave alaani. Sillä tavalla nousisin ihmisten tietoisuuteen ja he havaitsevat, että on tällainen tyyppi, jolla on tietoa, taitoa, motivaatiota ja osaamista ja joka voisi olla hyvä työntekijä.

Koska minulla ei vielä oikein ole käsitystä siitä, että minne haluan jatkaa lukion jälkeen ja millaista työtä haluan tehdä, en oikein kykene brändäämään itseäni niin hyvin, kuin ne, jotka tietävät tasan tarkkaan mitä haluavat tehdä. Uskon kuitenkin, että tällä hetkellä voisi olla hyvä yrittää luoda suhteita ja opiskella erilaisia asioita, jotta minulla olisi paremmat mahdollisuudet päästä työelämään kiinni.

Valintakoe uudistus ei miellytä nuoria

Luin yleltä tuoreen artikkelin paljon puhuttaneesta aiheesta, eli valintakokeiden uudistuksesta. Siitä asti, kun ensimmäisen kerran kuulin tästä asiasta, olen ollut harmissani, sillä niin kuin suurin osa nuorista, pidän yo-arvosanojen painottamista ja pääsykokeiden merkityksen laskemista huonona asiana.

Mielestäni on todella kapeakatseista ottaa nuoret sisälle korkeakouluihin painottaen suureksi osaksi sitä, miten he ovat pärjänneet yo-kokeissa. Hieman kärjistettynä tulee sellainen olo, että yo-kokeissa menestyminen määrittäisi loppuelämän ajan, mitä olet kykenevä opiskelemaan ja tekemään. Tietysti pääsykokeet eivät katoa kokonaan, mutta korkeakouluihin pääseminen muuttuu monilla nuorilla huomattavasti hankalemmaksi.

OPO-tunneilta olen oppinut uutena asiana, että ammattikorkeakouluun vaaditaan mahdollisesti viisi kirjoitettua ainetta ja yliopistoon kuusi. Minulle tämä tarkoittaa sitä, että yliopistoon pääseminen saattaa olla haastavaa, etenkin jos arvosanat eivät ole korkeat ja en keksi vielä yhtä ainetta lisää kirjoitettavaksi. Olen myös huolissani niiden puolesta, joiden lukio-opinnot menevät penkin alle jostain syystä, johon ei voi oikein itse vaikuttaa, esim. masennus tai muu vastaava. Mitäs silloin sitten tehdään? Tietysti lukio-opintoja voi pitkittää jonkin verran, mutta aina sekään ei ole vaihtoehto tai auta.

Koska pääsykoeuudistus tulee voimaan vasta 2020, on minulla vielä mahdollisuus hakea korkeakouluun vanhan kaavan mukaan, mutta jos ensimmäisellä kerralla ei tärppää, joudun hakemaan uudistuneen tavan mukaan ja en kyllä ollenkaan osaa ennustaa, miten se tulee menemään. Ei auta kuin valmistautua hyvin ensi syksyn kirjoituksiin ja toivoa, että kaikki menee hyvin ja hitusen tuuria on myös matkassa.

Kirjoitustaidot ovat avain työelämään

Luin Kauppalehden sivuilta artikkelin Jyri Behmistä, joka on blogin kirjoittamisella parantanut kirjoitustaitojaan ja kehittänyt itseään ihmisenä.

Kirjoitustaito on asia, jonka tärkeyttä ei kouluissa turhaan painoteta. Kirjoitustaidot saattavat ratkaista monia asioita, niin hyvässä kuin pahassa. Vaikka koulussa kirjoitustehtävät sujuvat mutkattomasti ja saan hyviä arvosanoja, en ole täysin tyytyväinen siihen millaista tekstiä onnistun tuottamaan. Kirjoitustaitojeni vahvistaminen on avain työelämässä pärjäämiseen, sillä monessa työssä tarvitaan kirjallisia viestintätaitoja.

Tulevaan työelämääni voin vaikuttaa sillä, että saan työnantajat vakuuttumaan siitä, että kirjoitustaidot ovat vahvuuksiani. Hyvä ensivaikutelma annetaan jo kirjallisessa työhakemuksessa. Kukaan työnantaja ei jaksa lukea virheellistä ja kielellisesti laadutonta tekstiä ja voin olla varma, että nykyisillä työmarkkinoilla sellaiset hakemukset heitetään ensimmäisen kappaleen luvun jälkeen sivuun. Työhakemukseen on siis tärkeää panostaa ja tehdä siitä sellainen, joka saa lukijan jatkamaan sen lukemista eteenpäin.

Kuten artikkelissa sanottiin, kirjoittamien kehittää luovuutta ja juuri luovuus on se, jota työelämässä juuri nyt kaivataan. En ole turhan innokas kirjoittaja, mutta luulen, että sitä olisi hyvä harjoitella vapaa-ajallakin. Jos en saa itsenäni innostumaan tekstin tuottamisesta omalla ajalla, on tärkeää harjoitella sitä koulussa ja ottaa kaikki tekstin tuottamis tehtävät vakavasti ja tärkeinä harjoituksina tulevaisuutta ajatellen.

Lukiolaisten uupuminen

Luin ylen sivuilta Leo Kosolan ja Anna Takalan kirjoittaman artikkelin: Jatkuva stressi uuvuttaa lukiolaisen. Artikkelissa puhuttiin siitä mitkä asiat johtavat uupumiseen ja kuinka uupumista hallitaan. Artikkelissa mainittuja syitä uupumiselle olivat mm. liian suurien tavoitteiden ja työmäärän asettaminen itselle ja kilpailuhenkinen kaveripiiri.

Monet lukiolaiset kokevat jonkinasteista uupumista tai motivaation puutetta jossain vaiheessa lukio-opintoja. Myös itse olen joskus kokenut hyvin lievää uupumusta ja epämotivoituneisuutta, mutta uupumus ei ole ollut pitkäkestoista, vaan se on tullut ilmi jonain tiettynä hetkenä, kun on tuntunut, että on liian paljon tehtävää samaan aikaan. Sitten, kun kasaantuneet koulutehtävät on saatu hoidettua pois, pääsee levähtämään ja on pian taas valmis puurtamaan opintoja eteenpäin.

Uupumuksen poistamiseksi on tärkeää miettiä, mikä sitä aiheuttaa. Usein uupumuksen poistaminen tarkoittaa, että jotain on tehtävä vähemmän ja jostain on luovuttava. Aina ei tarvitse olla täydellinen, vaan jotkin koulutehtävät voi hoitaa hieman rennommallakin asenteella. Asiat kannattaa laittaa tärkeysjärjestykseen, merkittävimpiin koulusuorituksiin panostetaan ja muut tehtävät voi tehdä löyhemmin.

Koko elämä ei saisi pyöriä pelkästään opiskelujen ympärillä, vaan kouluajan ulkopuollella on tärkeää tehdä asioita, joissa ei tarvitse stressata ja miettiä opiskeluja. Opiskelu ei myöskään saisi aina tuntua pelkältä velvollisuudelta ja olla koko ajan stressin täyteistä, vaan koulunkäynnistä olisi hyvä löytää iloa ja muistaa nauttia onnistumisista.