Mielestäni on todella kapeakatseista ottaa nuoret sisälle korkeakouluihin painottaen suureksi osaksi sitä, miten he ovat pärjänneet yo-kokeissa. Hieman kärjistettynä tulee sellainen olo, että yo-kokeissa menestyminen määrittäisi loppuelämän ajan, mitä olet kykenevä opiskelemaan ja tekemään. Tietysti pääsykokeet eivät katoa kokonaan, mutta korkeakouluihin pääseminen muuttuu monilla nuorilla huomattavasti hankalemmaksi.
OPO-tunneilta olen oppinut uutena asiana, että ammattikorkeakouluun vaaditaan mahdollisesti viisi kirjoitettua ainetta ja yliopistoon kuusi. Minulle tämä tarkoittaa sitä, että yliopistoon pääseminen saattaa olla haastavaa, etenkin jos arvosanat eivät ole korkeat ja en keksi vielä yhtä ainetta lisää kirjoitettavaksi. Olen myös huolissani niiden puolesta, joiden lukio-opinnot menevät penkin alle jostain syystä, johon ei voi oikein itse vaikuttaa, esim. masennus tai muu vastaava. Mitäs silloin sitten tehdään? Tietysti lukio-opintoja voi pitkittää jonkin verran, mutta aina sekään ei ole vaihtoehto tai auta.
Koska pääsykoeuudistus tulee voimaan vasta 2020, on minulla vielä mahdollisuus hakea korkeakouluun vanhan kaavan mukaan, mutta jos ensimmäisellä kerralla ei tärppää, joudun hakemaan uudistuneen tavan mukaan ja en kyllä ollenkaan osaa ennustaa, miten se tulee menemään. Ei auta kuin valmistautua hyvin ensi syksyn kirjoituksiin ja toivoa, että kaikki menee hyvin ja hitusen tuuria on myös matkassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti