Nykyään tuntuu, että jos haluaa pärjätä koulussa, työelämässä ja ihmissuhteissa loistavasti, täytyy olla sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut, omata erinomaiset sosiaaliset taidot ja tietynlainen temperamentti. Mielestäni asia ei ole niin, tai ainakaan saisi olla. Sosiaalisuus, sosiaaliset taidot ja temperamentti ovat ihmisellä täysin yksilöllisiä, eikä ainakaan temperamenttia ja sosiaalisuutta opita, vaan se kehittyy luonnostaan.
Koulussa arvosanat saattavat vääristyä, kun temperamentti sekoitetaan koulussa pärjäämiseen. Jotkut ovatkin ehdottaneet, että kouluissa annettaisiin kaksi arvosanaa, toinen osaamisesta ja toinen käytöksestä. Mielestäni se on kiinnostava idea. Olen ehkä itse huomannut kouluarvosanojen vääristymistä, kun koulussa on ollut oppilaita, jotka osaisivat ja pärjäisivät erinomaisesti, mutta heidän temperamenttinsa tavallaan mukamas "estää" saada hyviä numeroita ja tunnustusta työstä.
Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot tuntuu mielestäni hieman yliarvostetulta, sillä se on jokaisella niin yksilöllinen asia. On epäreilua, että sellaiset ihmiset esim. tienaavat enemmän, kuin epäsosiaaliset ja vähän ujommat. En kuitenkaan osaa nyt itse keksiä keinoa, millä tilannetta lähdettäisiin korjaamaan. Toivon kuitenkin, että tulevaisuudessa tässä asiassa oltaisiin tasa-arvoisempia. Olen myös ehkä huomannut koulussa, että niillä, jotka olivat ulospäinsuuntautuneisimpia ja omasivat loistavat sosiaaliset taidot, oli paljon kavereita, hyvä suhde opettajiin jne. Toisaalta tämä varmaan onkin aika ilmeistä, sillä tällaisten ihmisten kanssa on ehkä paljon helpompi tulla juttuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti